perjantai 31. lokakuuta 2008

Sosiaalisuuden varjopuolista II

Olen miettinyt tätä sosiaalisuusjuttua vaikka kuinka paljon viime päivinä. Tuosta aiemmasta tekstistäni saanee sellaisen kuvan, että olen totaalisen ylisosiaalinen ja läheisriippuvainen, mutta ei se aivan niin yksinkertaista ole. Kun on sopiva mielentila ja / tai sopivaa tekemistä, viihdyn erinomaisesti omissakin oloissani. Musiikinkuunteluun, lenkkeilyyn, shoppailuun, lukemiseen, kirjoittamiseen tai edes kahvilassa istuskelemiseen ei aina tarvitse seuraa; päinvastoin, kyseiset toiminnot voivat olla jopa parhaimmillaan yksin suoritettuina.

Saatan joskus vajota omaan yksinäisyyskuplaani, vaikka olisin ihmisten keskellä; tätä tapahtuu etenkin vieraammassa mutta joskus myös "omien ihmisteni" seurassa. Leijailen jonnekin vähän kauemmas ja tarkkailen muita - ja itseäni - mielenkiinnolla. Tämä ilmiö voi olla joko hyvä tai huono juttu tilanteesta ja omasta olostani riippuen. Joskus se tarkoittaa melankolista eristäytymistä, ja silloin siihen liittyy usein myös alemmuudentunteita ja liiallista itsekritiikkiä. Joskus taas kyse on enemmänkin siitä, että olen jollakin tapaa erityisen hyvällä mielellä - haluan nauttia olostani itsekseni enkä tarvitse siihen muita.

Miksi sitten välillä pelkään yksinoloa kuin ruttoa? Ehkä siksi, että minulle on äärettömän tärkeää kuulua joukkoon. Jos olen varma sekä "asemastani joukossa" että omasta itsestäni, voin hyvin oleilla yksiksenikin. Jos esimerkiksi olen ystävieni kanssa baarissa, huonona päivänä en jotenkin uskalla olla yksin hetkeäkään; jos jään vähäksi aikaa yksin tanssilattialle, olen aivan eksyksissä ja haluan pois hetinytäkkiä. Hyvänä päivänä taas voin hyvin hengailla yksikseni sillä aikaa, kun odotan jonkun liittyvän seuraani tai päätän, mihin suunnata seuraavaksi. Huonona päivänä haluan ehdottomasti viettää aikaa tärkeimpieni kanssa, jos tiedän heidän kokoontuvan johonkin, kun taas hyvänä päivänä saatan mieluummin vaikka lähteä yksikseni lenkille, vaikka tietäisin muiden olevan yhdessä jossakin.

Kas kummaa, jotenkin tuntuu siltä, ettei tämän aiheen käsittely pääty tähänkään tajunnanvirtatekstiin. Jotenkin ajankohtainen teema kenties. :P

Ei kommentteja: