Parempi mieli

Olen välillä melko herkkä ylireagoimaan, ja onneksi tuo viime tekstini ystävyyshajoilukin taisi olla osittain juuri sitä. Toki pohdin edelleen siinä mainitsemiani kysymyksiä, mutta tilanne ei enää näytä lohduttomalta. Olen pyrkinyt nielemään ylimääräistä ylpeyttäni ja puhumaan asioita selviksi, ja tuntuu siltä, että olen tehnyt oikein.

Everything is going to be all right, I hope.

Surku

En ymmärrä. Mikseivät eräät vanhat ystäväni pidä nykyään ollenkaan tai juuri ollenkaan yhteyttä minuun, vaikka olemme olleet läheisiä ystäviä jo vuosien ajan ja kestäneet yhdessä ties mitä ylä- ja alamäkiä? Mikseivät he halua kertoa minulle elämänsä tärkeistä asioista? Mikseivät he vastaa viesteihini tai puheluihini tai muista syntymäpäivääni? Miksi saan tietää asioista kolmansien osapuolten tai sosiaalisen median kautta? Eikö heille koskaan tule tarvetta jakaa asioita minun kanssani, hehkuttaa jotain uutta ja iloista tai avautua jostain ikävästä? Miksi minulla on heitä koko ajan kamala ikävä, joka vain pahenee? Mikä minussa on vikana?

Itkettää.