Anteeksi?

Miksi joskus iskee niin järkyttävän epävarma olo, että sen tuntee ihan fyysisestikin? Kurkkua kuristaa hieman, rintakehällä tuntuu pieni paino ja vatsassa kiertelee pelottavia perhosia. Aivan kuin olisi tehnyt jonkin virheen ja pelkäisi siitä aiheutuvaa kritiikkiä. Ahdistaa ja kiukuttaa, fyysinen läheisyys alkaa pelottaa ja jalat ovat levottomat. Eihän siinä mitään, jos oikeasti olisi mokannut ja aiheuttanut ikävyyksiä, mutta mitä järkeä tässä on, jos epävarmuuteen ei ole mitään syytä? Ärh.

Pitäisikö tässä nyt alkaa pyydellä maailmalta anteeksi olemassaoloaan, kaivautua maakuoppaan ja pysyä siellä? Vai olisiko ehkä parempi nostaa kuono kohti taivasta, sanoa että PAH ja päättää olla kuuntelematta mitään typeriä päänsisäisiä ankeuttajaääniä?

Gloom

Jopas on harmaa olo, vaikkei siihen taida edes olla mitään
oikeaa syytä.

---

kevät ei tiedä, miten päin olisi
auringonpaiste vaihtuu lumisateeksi nopeammin
kuin päivä iltapäiväksi

olen apea kuin takatalven aamu
olen kuin kevät; en osaa olla