Olen ihan hajalla töistä. Siis aivan täysin. On järjettömän turhauttavaa, kun aitoa keskusteluyhteyttä ei ole, vaan kaikki ymmärretään aina väärin. Ja kun työtä ja sen tekijää ei arvosteta. Ja kun syyllistäminen, kiristäminen ja uhkailu ovat niin arkipäiväistä kauraa, että yleisin fiilis töissä on vitutuksen ohella pelko. Ja kun työpaikka syö niin paljon energiaa, että uuden työn hakemiseen ei paljon paukkuja riitä. Ja kun toisaalta ei haluaisi kuitenkaan luovuttaa vaan pyrkii vaikuttamaan asioihin kerta toisensa jälkeen: keskustelee, toivoo, odottaa, kestää ja jaksaa - ja pettyy, lannistuu sekä alkaa epäillä, että kaikki onkin vain oman pään sisäistä kuvitelmaa. Miten paljon pitää sietää, milloin on parempi lakata yrittämästä?
tiistai 14. helmikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
