Vapaa perjantai

Ah. Löysin juuri monta kiinnostavaa blogia, joita haluaisin lukea tarkemminkin. Kunpa olisi vielä siihen riittävästi aikaakin! Jos pärjäisin vähemmillä unilla, saisin vuorokauteen pari tuntia lisää ja voisin käyttää ne johonkin viihdyttävään ja kehittävään harrastukseen, kuten lukemiseen. Mutta ei, olen toivoton unikeko sikäli, että tarvitsen aina vähintään sen kahdeksan tuntia nukkumista, jotta olen täysin toimintakuntoinen päiväsaikaan.

Tänään olen onneksi vapaalla, enkä edes ole hankkinut tälle päivälle tuhatta erilaista puuhaa ja aktiviteettiä. Ehdin istuskella kaikessa rauhassa koneen ääressä ja surffailla blogista toiseen. Luen tekstin sieltä ja toisen täältä tehden samalla mielessäni muistilistaa niistä blogeista, jotka haluan joskus lukea aivan alusta asti. Lisäksi päässäni pyörii sen seitsemän uutta kirjoitusideaa.

Valitettavasti huomaan taas kaiken rajallisuuden ja totean, että kohta on kuitenkin jo kiire, taas.

Reflection

I wonder if they know I love them so.

Kraah!

Ihan sekava olo.

Toisaalta minulla on monia syitä olla iloinen, mutta toisaalta olen taas kerran tehnyt sen, minkä osaan parhaiten: järjestänyt itselleni järkyttävän kiireisen viikon. Ja vaikka minun nyt sitten pitäisi raataa koko ajan (rangaistukseksi siitä, että olen antanut asioiden kasautua, ja koska hyvät ihmiset ovat ahkeria), innostun ties mistä sijaistoiminnasta, esimerkiksi lukemisesta, kirjoittamisesta, siivoamisesta (!) ja erinäisten hyllyjen järjestelemisestä. Olenpas taas huono ihminen.

Mutta toisaalta, valoisat päivät ja lumisade ja ihanat ihmissuhteet ja liikuntainto ja jopa työ- ja opiskelumotivaatio ajavat minut hihittelyn partaalle. Tai ainakin virnistelemään tässä itsekseni.