Kirjoituskuume

Minulla on varmaankin alkava kirjoituskuume. Tämän taudin ensioireet ovat selkeät: olen muun muassa suunnitellut, miten jatkaisin erästä menestynyttä fantasiakirjasarjaa (tai miten muuttaisin sen tapahtumia), nähnyt päiväunia oman romaanini juonikuvioden kuljettelusta ja haaveillut omakustanteisen runokokoelman tekemisestä. Mutta kovin usein tällainen orastava into-oireilu haihtuu kuitenkin pois, ennen kuin itse kipinä iskee ja saan jotakin aikaiseksi, joten pessimistinen olohan tässä nytkin taitaa ehtiä ensin.

Jos saisin aikaiseksi edes hieman tekstiä, oliskohan sillä hyviä sivuvaikutuksia vaikkapa itsetuntooni?

Jonkinlaista terapiaa

Vaikka elämässäni ei sinänsä olisi pahemmin valittamista juuri tällä hetkellä, olen taas viime aikoina kärsinyt aivan liian usein huonosta itsetunnosta ja sen sivuvaikutuksista. Käännän kehut sisäisen suodattimeni avulla tyhjiksi sanoiksi, vellon muistikuvissa jotka liittyvät tekemiini virheisiin, vertaan itseäni parempiin ihmisiin... Nyt voisi kenties olla hyvä aika kokeilla blogiterapiaa tähän vaivaan, joten yritän siis nyt listata tähän hyviä asioita itsestäni ja elämästäni.

- Minulla on useita läheisiä ystäviä ja perheenjäseniä, joihin luotan täysin.

- Osaan nähdä kauneutta vaikka minkälaisissa paloissa maailmaa, pienissä ja suurissa.

- En ilmeisesti ole ainakaan kaikkien muiden mielestä täysin epäviehättävä.

- Olen tyytyväinen huuliini ja hiuksiini.

- Osaan analysoida asioita monelta kantilta.

- En ole aivan tyhmä.

- Minulla on ihana oma koti.

Miksi tämä on näin vaikeaa?