Pakkasella

rakastan lumen
ääntä, kun se kiiruhtaa
pitkin tienpintaa

Joki

hyinen vesi pyörteilee
jää, joka ei ehdi jähmettyä
eikä ehkä edes halua

olen kai elohopeaa
en osaa pysähtyä
takerrun mutta vältän asettumista
päästän irti ja pakenen
minusta ei oikein taida saada otetta

oletko kokeillut, voisiko sydämeni vangita titaaniseen häkkiin?

katuvalojen kuvajaiset häikäisevät silmiä
eikä pinnan alle pysty näkemään
seisoimme tukevalla pohjalla, kunnes se petti
nyt on vain pyörteitä ja suvantoja
mustaa, virtaavaa syvyyttä

jos sukeltaa kylmään veteen, lakkaa kai pian tuntemasta?