keskiviikko 13. elokuuta 2008

Kyyneleet

Itkettää. Kaikki paha, kaikki surullinen, kaikki kaunis, kaikki tuntuva. Moni asia tuntuu turhalta. Ajatukseni ovat sekavia, ne vaeltavat ja virtaavat, enkä minä saa niitä kiinni. Sisälläni on kipua, haikeutta, surua ja rakkautta; olen pakahtua kerta toisensa jälkeen. Tunteet liikkuvat lävitseni, ihoani pitkin, sisälläni ja ympärilläni. En osaa analysoida enkä päättää, en tiedä mitä haluan tai mitä minun pitäisi tehdä. Kaipaan kauneutta ja rakkautta, pelkään pimeän sävyjä. Toisaalta mikään ei ole yksinkertaista, mutta toisaalta monet asiat ovat varmasti yksinkertaisempia kuin miltä ne minusta tuntuvat. Jospa vain voisi saada jostakin vastauksia.

Kauneutta ei voi vangita, mutta silti sitä yrittää; toivoo, että onnistuisi luomaan jotakin pysyvää. Tavoittelee aurinkoa uudestaan ja uudestaan. Avaa sielunsa ja sisimpänsä, yrittää uskoa ja luottaa edes johonkin.

1 kommentti:

Addie kirjoitti...

Tunteet ovat oikeassa ja omia. Niitä pitää jokaisen vain uskaltaa tuntea, niin ne tietävät vastauksia. Muuta en oikein osaa kommentoida, koska et kerro paljon.