Sosiaalinen viikonloppu täynnä puuhaa. Valtava kirjoitusinto mutta aikaa naputella vain muutama rivi. Hämärtyvä kesäilta, univelka ja energianpaljous. Pakahtumisen tunne helpottaa hieman, kun saan hetken omaa rauhaa ja pääsen kirjoittamaan. Tässä hetkessä ei ole mitään suorastaan täydellistä, mutta juuri nyt vajeet ja ylimäärät tuntuvat olevan sopusoinnussa. Suupieleni kaartuvat hienoiseen hymyyn.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti