Lukijat

Kun tänään katsoin pitkästä aikaa blogini tilastoja Blogilistasta, siellä näkyi seuraavaa faktaa: tilaajia 4, viikoittaisia lukijoita 0. Vaikka tuo lukijalukema näyttää tällä hetkellä varsin surkealta, tiedän kyllä sen olleen joskus hieman parempikin, eli blogillani on kuin onkin (ainakin ollut) lukijoita. Aloinkin siis pohtia, minkälaisia nämä lukijat ovat.

On niitä, joiden olemassaolon tiedän: ne läheiset ihmiset, joille olen kertonut blogini olemassaolosta. Sitten on niitä, joiden tiedän olevan tietoisia blogistani mutta joista en tiedä, lukevatko he tätä koskaan vai eivät. Joku on varmasti niin kiireinen, ettei ehdi päivystää, päivitänkö tätä koskaan vai en. Joku taas on ehkä jo luovuttanut sen suhteen. Joku läheinen puolestaan joskus totesi, ettei hän halua lukea toisten ihmisten päiväkirjoja eikä siis myöskään tällaista blogia - vaikka yritin selittää, että tämä on aivan eri asia kuin päiväkirja. Kirjoitan blogiani sellaiseksi, että voin antaa toisten lukea sitä. Päiväkirjaani en antaisi kenenkään kajota - tosin siinäkään ei ole viime ajoilta juuri mitään luettavaa. Pieni Kissa on tainnut laiskistua kirjoittajana entisestäänkin!

Jos saa blogitekstiinsä kommentteja tai huomaa tilastosta, että lukijamäärä on kasvanut, se jotenkin lämmittää mieltä. Tulee sellainen olo, että minunkin kirjoituksillani saattaa olla merkitystä jollekulle. Että kirjoitan riittävän kiinnostavasti, jotta joku vaivautuisi lukemaan tekstini alusta loppuun. Vastaavasti harvan kirjoitushistorian - syyskuu 2, elokuu 1, maaliskuu 1 jne. - tuijottaminen ja tuon nollan viikkolukijan faktan sisäistäminen tekee hieman kipeää.

Mikähän aivojen rakennevika minulla on, kun en osaa saada aikaan tiettyjä asioita, vaikka tietäisin niiden tekevän hyvää? Olen suorittaja, joka ei suorita. Tai vaikka osittain suoritankin, en voi olla tyytyväinen saavutuksiini, koska ne ovat aina virheellisiä / puutteellisia / niistä vain puuttuu liian monen tärkeän asian suoritusmerkintä. Elämän totaalinen järjestäminen kuntoon - 160 opintopistettä. Aktiivisen kirjoittamisen kurssi - 5 op. Ikävien mutta välttämättömien asioiden pikainen ja tehokas suorittaminen - 5 op. Johdatus itseään niskasta kiinni ottamiseen - 2 op. Kuinka lopetat pelkäämisen ja turhan murehtimisen -opintokokonaisuus - 10 op.

Voihan lukijat, olette tärkeitä. Olette juuri se pieni ero päiväkirjan ja blogin kirjoittamisen välillä ja syy siihen, että yritän (useimmiten) muotoilla näistä teksteistäni muutakin kuin silkkaa tajunnanvirtaa. Ehkä blogin naputtelu ja kirjallinen itsensä analysointi joskus johtaa tuloksiinkin. Ehkä minustakin tulee joskus Hyvä Ihminen.