Ajatusvirtaa kääntöpuolista ja mustavalkoisuudesta

Joka asialla taitaa olla kääntöpuolensa. Samoin kuin omissa oloissaan viihtymisen kääntöpuolella voi piileskellä yksinäisyys, sosiaalisuuden toinen puoli voi olla se, että herättää liikaa huomiota, vie liikaa tilaa ja astuu huomaamattaan (tai joskus tarkoituksellakin) toisten varpaille. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisi vain mustavalkoisesti hyvyys ja sen toisella puolella pahuus, ettei kääntöpuolten välillä olisi mitään. Päinvastoin; harmaan sävyjä on niin paljon, että niitä on turha edes yrittää laskea.

Voisi oikeastaan olla aika helppoa ja mukavaa ajatella asioita vain yhdestä näkökulmasta, sillä on hieman turhauttavaa pyrkiä aina ymmärtämään kaikkea edes jollakin tavalla. Joskus sitä haluaisi vain heittää rukkaset tiskiin ja todeta, että EI, en nyt jaksa ajatella tai ymmärtää. Kun eivät monet muutkaan ajattele kääntöpuolia ja asioiden eri kantteja, miksi minunkaan pitäisi?

Useimmiten olen toki varsin tyytyväinen kykyyni nähdä ja ymmärtää. Mutta joskus kaikki vain tuntuu kovin monimutkaiselta.