Sosiaalisuuden varjopuolista

Sain tänä viikonloppuna erinomaisen muistutuksen siitä, miten hyvä on välillä viettää aikaa muidenkin ihmisten kuin vain kaikkein rakkaimpien ystäviensä seurassa. Silloin saattaa toki kaivata heitä, mutta se lienee aivan terve tunne. Kun on joskus erossa niistä tärkeimmistä, oppii arvostamaan heitä yhä enemmän. Ja jos ikävöi, tietää tuntevansa. Erilaisessa porukassa tai uudempien tuttavuuksien kanssa liikkuessaan saa myös hyvän tilaisuuden tarkkailla itseään uudesta näkökulmasta; millainen olen minkäkinlaisessa seurassa? Mikä minussa on sellaista, mistä toiset yleensä pitävät, ja mikä taas minussa saattaa ärsyttää?

Tiedostan, että yksi kovin ristiriitainen asia minussa on sosiaalisuuteni. Se on toisaalta yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta toisaalta sillä on myös kääntöpuolensa. Sosiaalisuuteni on joskus melkeinpä läkähdyttävää. Haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa niiden kanssa, joista välitän. Nautin, kun saan ja voin tehdä hauskoja asioita hyvällä porukalla tai ihan vain kaksin jonkun tärkeän kanssa. Erityisen sosiaalisina kausina en oikein edes osaa olla yksin - eikä minua voi väittää mitenkään erityisen hyvin omissa oloissani viihtyväksi epäsosiaalisimpinakaan kausinani. Joskus tuntuu siltä, että olisi helpompaa olla erakompi ja huomaamattomampi; mutta toisaalta, jos olisin pala tapettia, jota kukaan ei inhoaisi, herättäisinkö kenessäkään suurempia tunteita toiseenkaan suuntaan?

Havaitsen juuri nyt sosiaalisuuden kääntöpuolella vaanivat varjot varsin hyvin; tämä havainto tekee melkein fyysisesti kipeää. Vien paljon tilaa, nauran kovaan ääneen, flirttailen tarkoituksella tai aivan huomaamattani, teen jotkut mustasukkaisiksi ja saan toiset ärsyyntymään minuun. Varastan toisten huomion monessa tilanteessa, ja useimmiten nautin saadessani olla keskipisteenä. Vieraammassa seurassa olen melko hiljainen sivustaseuraaja; miksei se voisi olla luonteva olemukseni myös tuttujen kanssa? Miksen voisi olla hiljaisempi, kauniimpi, fiksumpi, pidetympi, hillitympi, ihanampi, nokkelampi ja vaikka mitä muuta?

Juuri tällä hetkellä tuntuu, että kaikki on vain pelkkää kääntöpuolta ja varjoa. Kaikki ne asiat, joista olen yleensä ylpeä itsessäni, tuntuvat menettävän merkityksensä. Olen inhottavan tietoinen omista vioistani (jälleen kerran), ja vaikka viikonloppu on ollut todella mukava, nyt kyllä hieman hajotuttaa.