tiistai 29. tammikuuta 2008

Volinaa

Alun kirjoitushuuman jälkeen minusta on tullut todella itsekriittinen bloggaaja, mikä on ihan typerää. Olen aloittanut ties kuinka monta tekstiä mutta jättänyt ne julkaisematta; joku niistä on mielestäni liian tylsä, joku liian henkilökohtainen, joku muuten vain huono. Ikään kuin minulla ei olisi mitään kiinnostavaa sanottavaa. Joku on kuitenkin jo sanonut samat asiat paljon paremmin omassa blogissaan. Ei kai minun elämässäni voi tapahtua mitään kirjoittamisen arvoista? Ja vaikka minulla olisikin neurooseja tai traumoja tai pelkoja, ne ovat pieniä verrattuna monen muun ongelmiin, eli minun pitäisi olla tyytyväinen elämääni ja vaieta, kuten kiltin tytön kuuluukin.

Tämänhän piti olla keino opetella uskaltamaan eikä vain yksi uusi tapa ottaa paineita ja arvostella tekemisiään. Äh. Yritän siis nyt parantaa tapani. Julkaisen tämän ja palaan heti muokkaamaan noita luonnosasteelle jääneitä tekstejä. *ottaa itseään niskasta kiinni*

3 kommenttia:

Möme kirjoitti...

Hyvä volisija :)

Sinä ja sinun elämäsi olette ainutlaatuisia ja kiinnostavia. Rohkeutta!

imsosorry kirjoitti...

Ha! Olen nettietsivä parasta laatua. Tai ainakin toivon että tulin oikeaan osoitteeseen? :O)

Kommentti viimeisimpään kirjoitukseesi: paskamakkara. Se että jollakulla saattaa olla elämä vielä pahemmin perseellään kuin itsellä ei tarkoita sitä että ongelmasi olisivat yhtään sen "huonompia" kuin muidenkaan. Kuulostaa niin hienolta toiselle sanottuna [kun itselläkin halvatunmoisia ongelmia uskoa sitä] mutta niin se vain on.

Ja mitä kirjoittamiseen tulee: et ole huono. Ja jos ahistaa, anna tulla kakkaa ja kirosanoja. Saahan ne sitten poistettua blogista. Ja kirjotushäriöt ja virhjeet korjattua.

En tiedä oletko lukenut, mutta:
http://imsosorry.blogsome.com/2008/01/08/hapean/

Hali.

Pieni Kissa kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Tulin aivan hirmuisen iloiseksi niistä. :o)

Olen lukenut tuon imsosorryn linkittämän tekstin aiemminkin, ja nyt luin sen uudelleen. Se on paikoin aivan kuin minun päästäni!

Taidan nyt jatkaa bloggailua uudella innolla, etenkin kun minulla on lukijoitakin. Jipii!