Tämä talvi on ollut heikko. Se ei ole jaksanut pakastaa kunnolla, vaan lumet ovat tulleet ja menneet. Talvi ei ole osannut päättää, ketä miellyttää. Se on soutanut ja huovannut edestakaisin järvellä, joka on puoliksi sula mutta puoliksi jäässä.
Olen ahdistunut lumettomuudesta ja pimeydestä. Olen nukkunut enemmän kuin koskaan, pitkään ja sikeästi. Olen toivonut, että saisin vaipua talviunille ja lakata ajattelemasta.
Mutta nyt sataa lunta. Ihanaa, valkoista lunta suurina hiutaleina. Ja minä tunnen taas eläväni. Voin taas hetken aikaa olla onnellinen ja huoleton, unohtaa ilmastonmuutoksen ja muut kurjat mieltäni painavat asiat. Voin lähteä tarpomaan lumiseen metsään ja hukata huoleni hankeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti