Musiikista

Musiikista on vaikea kirjoittaa viljelemättä kliseitä. Tuntuu siltä, että kaikki on sanottu jo moneen kertaan aiemmin. Toisaalta kuitenkin minun tunteeni ovat minun eivätkä kenenkään muun; vaikka jollakulla olisi samantyyppinen musiikkimaku kuin minulla, hänellä ei kuitenkaan voine olla tismalleen samanlaisia tunteita musiikkia kohtaan. Emmeköhän me ole tässä(kin) asiassa aika yksilöllisiä.

Musiikki on minulle elintärkeä elementti. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, en voisi elää ilman sitä. Hyvä musiikki menee ikään kuin suoraan sieluuni ja vaikuttaa sieltä käsin olotilaani. Voin halutessani vahvistaa tai lieventää tunteitani tietynlaista musiikkia kuuntelemalla. Voin keskustella musiikista vaikka tuntikausia. Voin vajota kuuntelemaan musiikkia niin, etten kiinnitä juurikaan huomiota ulkomaailmaan. Musiikkikuplassa on useimmiten aika hyvä olla.

Tänään eristäydyin muusta porukasta ensin onnellisia, sitten haikeita tunteita herättäviin säveliin. Tunsin oloni turvalliseksi, vaikka tuuli huojutti bussiamme ja käytävän toisella puolella istunut tyttö puhui ärsyttäviä. Juuri nyt kuuntelen musiikkia, joka tuntuu sopivan tunnelmalliselta muttei kuitenkaan ole suorastaan sydäntäraastavaa. Olen musiikkiaddikti ja varsin onnellinen siitä!