Naamameemi

Nanna haastoi minut meemiin. Jos saisin valita kenen tahansa kasvot, kenen valitsisin? Päädyin Scarlett Johanssoniin, koska hän on aivan valtavan kaunis. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja muita kliseisiä sanontoja.






Haastan tähän meemiin Pupun, Norsun ja Sihteerin!

Ähh!

Olisi niin paljon sanottavaa, mutta ajatuksia ei saa purettua kirjalliseen muotoon. Pää tuntuu raskaalta kaikesta analysoinnista, mutta mieli on yllättävänkin kevyt. Ajan kuluminen meinaa kuitenkin ahdistaa, jälleen. Opinkohan koskaan käyttämään ja käsittelemään aikaa järkevästi? Tälläkin hetkellä valvon tietokoneen ääressä, vaikka minun pitäisi jo nukkua. Käytän enemmän aikaa muiden blogien lukemiseen kuin omani kirjoittamiseen. Juttelen mieluummin ystävien kanssa kuin teen koulutehtäviä. Sotken, enkä jaksa siivota. Haahuilen ja haaveilen.

Nyt taidan mennä nukkumaan.

Musiikista

Musiikista on vaikea kirjoittaa viljelemättä kliseitä. Tuntuu siltä, että kaikki on sanottu jo moneen kertaan aiemmin. Toisaalta kuitenkin minun tunteeni ovat minun eivätkä kenenkään muun; vaikka jollakulla olisi samantyyppinen musiikkimaku kuin minulla, hänellä ei kuitenkaan voine olla tismalleen samanlaisia tunteita musiikkia kohtaan. Emmeköhän me ole tässä(kin) asiassa aika yksilöllisiä.

Musiikki on minulle elintärkeä elementti. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, en voisi elää ilman sitä. Hyvä musiikki menee ikään kuin suoraan sieluuni ja vaikuttaa sieltä käsin olotilaani. Voin halutessani vahvistaa tai lieventää tunteitani tietynlaista musiikkia kuuntelemalla. Voin keskustella musiikista vaikka tuntikausia. Voin vajota kuuntelemaan musiikkia niin, etten kiinnitä juurikaan huomiota ulkomaailmaan. Musiikkikuplassa on useimmiten aika hyvä olla.

Tänään eristäydyin muusta porukasta ensin onnellisia, sitten haikeita tunteita herättäviin säveliin. Tunsin oloni turvalliseksi, vaikka tuuli huojutti bussiamme ja käytävän toisella puolella istunut tyttö puhui ärsyttäviä. Juuri nyt kuuntelen musiikkia, joka tuntuu sopivan tunnelmalliselta muttei kuitenkaan ole suorastaan sydäntäraastavaa. Olen musiikkiaddikti ja varsin onnellinen siitä!

Kummastus

Onpas minulla nyt aktiivinen bloginkirjoitusvaihe. No, se ei haittaa.

Tänään olen hyvällä mielellä mutta toisaalta kuitenkin vähän yliherkässä tilassa. Jos joku sanoisi minulle jotakin todella kaunista, alkaisin taatusti heti parkua. Kaipaan valtavasti huomiota niiltä, jotka ovat tärkeitä, ja olen totaalisesti huomioimatta niitä, joilla ei ole merkitystä. Maailma on kaunis, ja minä yritän oppia hyväksymään sen, että joku voi pitää minusta tällaisena kuin olen. Ja ilmeisesti niitä joitakuita on useampiakin. Hämmentävää!

Mutta voi kuinka välitänkään teistä! <3

Melankolian syvempi vaihe

Tänään se melankolia iski sitten ihan tosissaan. On haikean harmaa olo. Tekee mieli kirjoittaa, mutta loistavat ideat pysyttelevät kaukana ulottumattomissani. Haluaisin käpertyä jonkun läheisen ihmisen viereen torkkumaan vuorokaudeksi. Tai kiivetä uuninpankolle piiloon todelliselta maailmalta. Ehkä tämä johtuu vain velkaisesta unitilistä.

Melancholy Baby

Minulla on vähän hassu olo. Olen toisaalta varsin hyväntuulinen enkä ole saanut pahoja ahdistuskohtauksia aikoihin. Toisaalta taas tuntuu siltä, kuin melankolia olisi saamassa minut valtaansa. Taistelen sitä vastaan tietoisesti ja tiedostamatta: teen mukavia asioita, vietän aikaani hyvässä seurassa tai nautin yksinolosta, välillä jopa otan itseäni niskasta kiinni ja hoidan jonkin rästiin jääneen asian pois päiväjärjestyksestä. Jos ahdistun jostakin, kurjat ajatukset eivät jämähdä päähäni pyörimään, vaan saan jotenkin tungettua ne taka-alalle.

Mutta kuitenkin, olen altis melankolialle.

Tai ehkä haluan vain nyt kieriskellä vähän aikaa harmaudessa ja kirjoittaa siitä.

Kiltteyden kirot

Olen jo joskus aiemmin suunnitellut kirjoittavani jotakin kiltteydestä ja sen kääntöpuolista, mutta lopullisen inspiraation tälle tekstille sain Tarina norsusta -blogista.

Tunnustan kärsiväni jonkinasteisesta kiltin tytön syndroomasta. Kuten aiemmista kirjoituksistani on ehkä käynyt ilmi, en pysty kehumaan itseäni ilman tunnontuskia. En myöskään osaa olla sopivan itsekäs esimerkiksi silloin, jos minulle tarjotaan ylimääräisiä töitä, joita en todellakaan ehtisi tehdä. Jos teen melkein minkä tahansa päätöksen vain omaa itseäni ajatellen, tunnen itseni pahaksi ihmiseksi. Aina löytyy jotakin, mitä olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon. Hieman kieroa! Sillä eikö hyvä ihminen kuitenkin ole sellainen, joka kohtelee itseään reilusti ja on sinut itsensä kanssa eli siis osaa aina harkita tapauskohtaisesti, paljonko itsekkyyttä on sopiva määrä missäkin tilanteessa?

Kiltin tytön rooli on myös siitä hankala, että se jää todella sitkeästi päälle ja vaikuttaa valtavan moneen asiaan. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että olen aina ollut kovapäinen ja -ääninen enkä siis sikäli mikään kiltin tytön perikuva. Vaikka minut on kasvatettu kiltiksi tytöksi, joka tekee osansa kotitöistä ja suostuu aina auttamaan toisia omasta tilanteestaan riippumatta, olen aina osannut luistaa töistä tarvittaessa tai vaikka vain huutaa vastaan, jos siltä tuntuu. Kiltteys tuntuu nytkin hieman liian monella tavalla, eli jos olisin ollut kiltimpi lapsi, olisin varmasti nyt vielä paljon nykyistä ahdistuneempi. Olen ikään kuin säilyttänyt aina ympärilläni sen verran omaa tilaa, että vaikka hermoromahdus olisikin ollut lähellä, en kuitenkaan koskaan ole jäänyt sortuvien seinien sisälle niin pahasti, että ne olisivat todella musertaneet minut. Täytynee yrittää tehdä töitä sen eteen, että tuo oma tilani kehittyisi vielä suuremmaksi.

Tästä aiheesta riittäisi kyllä aineksia syvällisempäänkin pohdintaan, joten taidan palata asiaan myöhemmin. Kirjoitin tämän tekstin puoliunessa ja tajunnanvirtatyyliin; pahoittelen siis, jos sen oikoluvussa on hieman puutteita. Yritän nyt kuitenkin harjoitella tervettä itsekkyyttä ja muistaa, että minulla olisi oikeus tehdä blogissani vaikka mitä kirotusvihreitä, eikä sitä tarvitsisi pyydellä keneltäkään anteeksi. :)

Hello Kitty Kat

Näen nykyään kissoja milloin missäkin lähes aina, kun olen ulkona. Yksi kurkistaa uteliaana pensaan alta, toinen vaanii heinikossa saalista ja kolmas kulkee ohitseni polleana kuin maailmanomistaja. Joku seurallinen yksilö saattaa jopa tulla tekemään tuttavuutta kanssani ja kerjäämään silityksiä. En voi olla samastumatta niiden itsenäisyyteen, itsepäisyyteen ja hellyydenkipeyteen. Hassuja otuksia!