Elämässäni on useita ihania ihmisiä, joita rakastan tavalla tai toisella. On niin monta eri tapaa rakastaa ja välittää, ettei tällainen normaalimaailmaan liian herkkä otus aina pysy aivan perillä kaikista eri tunteiden muodoista. Etenkään noista positiivisista. Välillä välitän niin, että sydäntä raastaa ja päässä humisee. Rakastan niin, että itkettää. Kaipaan kuin hullu, vaikka kaipauksen kohde olisikin verrattain lähellä. Olen niin täynnä tunnetta, että tunnen pakahtuvani.
Taidan olla elossa.
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Laulu rakastamisen vaikeudesta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tuli itku silmään, kun tätä luin - ei suruitku vaan sellainen paljoltatuntumisitku. Luulen tietäväni aika hyvinkin, mitä tarkoitat. Minusta tuntuu ihan samalta toisinaan, ja juuri se, että ei oikein aina pysty erittelemään niitä eri tunteiden muotoja, se on vaikeaa. Vaikuttaa joskus siltä, että jokaiselle rakkaalle ihmiselle on olemassa erilainen, juuri sille henkilölle varattu välittämisen tunne. Määrittele siinä sitten jotenkin tarkasti, että mitä kaikkea mihinkin kuuluu...
Ps. elossa oleminen = <3
Olet sinä elossa. Halirutistus.
Kiitos teille molemmille! <3
Lähetä kommentti