I just feel like writing

Tuntuu hassulta. Pää kolisee tyhjää ja kuhisee ajatuksia. Olo on tyynen levoton. Vähän samanlainen fiilis kuin silloin, jos on todella väsynyt mutta kärsii levottomista jaloista.

Kirjoitusvimma kutittelee mieltäni, mutta selkeä aihe puuttuu. Tekisi mieli analysoida jotakin henkilökohtaista, mutta anonymiteetin neuroottinen vaaliminen menee muun edelle. Oikeastaan mielessäni on hyvinkin selkeitä kuvia tietyistä asioista, ja ne kuvat tahtovat muuttua sanoiksi. En kuitenkaan löydä oikeita sanoja.

Jos luottaisin itseeni enemmän ja jossittelisin vähemmän, ehkä sanatkin tottelisivat minua sulavammin? Vaikka toisaalta, eivätpä sanat ole pettäneet minua oikeastaan koskaan. Olen nyt vain ruosteessa.

Tämä blogi on yritys herättää henkiin jotakin vanhaa ja rakasta: minun ja sanojeni yhteistyö. Haluan olla taas se runotyttö ja verbaaliakrobaatti, joka joskus olin - silloin joskus, kun vielä luotin kykyihini. Nyt voisin olla parempi kuin koskaan: älyllisempi, kypsempi, analyyttisempi.. Vaikka mitä. Jos vain osaisin.

Mitä oikeastaan olenkaan hukannut? Lahjakkuuteni, rohkeuteni vai ihan vain itseni?