Kraah!

Ihan sekava olo.

Toisaalta minulla on monia syitä olla iloinen, mutta toisaalta olen taas kerran tehnyt sen, minkä osaan parhaiten: järjestänyt itselleni järkyttävän kiireisen viikon. Ja vaikka minun nyt sitten pitäisi raataa koko ajan (rangaistukseksi siitä, että olen antanut asioiden kasautua, ja koska hyvät ihmiset ovat ahkeria), innostun ties mistä sijaistoiminnasta, esimerkiksi lukemisesta, kirjoittamisesta, siivoamisesta (!) ja erinäisten hyllyjen järjestelemisestä. Olenpas taas huono ihminen.

Mutta toisaalta, valoisat päivät ja lumisade ja ihanat ihmissuhteet ja liikuntainto ja jopa työ- ja opiskelumotivaatio ajavat minut hihittelyn partaalle. Tai ainakin virnistelemään tässä itsekseni.